Vesijohdot ovat usein rautaa, mutta joskus myös terästä tai muovia. Rakennuksissa ne ovat kuparia, muovia tai terästä. Liittimet, venttiilit ja hanat ovat messinkiä.Koska metalliset aineet väistämättä syöpyvät, annetaan vedelle sellainen koostumus, että syöpyvän metallin kiinteiden aineiden ja veden ionien vaikutuksesta syntyy tiivis kerros, joka estää hapen pääsyn metallipintaan ja korroosion etenemisen. Kerros erilaisia kiinteitä aineita, kuten ruoste, rautakarbonaatti ja kalsiumkarbonaatti, antaa rauta- ja teräsputkille hyvän suojan. Siksi on tärkeää, että veden karbonaattipitoisuutta, ts. emäksisyyttä, ja kalsiumpitoisuutta, ts. veden kovuutta, säädellään.
Veden kovuus kuvaa mineraalien määrää vedessä, käytännössä yleensä kalsiumin, mutta joissain määrin myös magnesiumin. Kovuutta mitataan ns. saksalaisilla asteilla. Kovuutta säädetään lähinnä siksi, että korkea ja matala kovuusaste voivat aiheuttaa ongelmia. Korkea kovuus esimerkiksi aiheuttaa kalkkikerrostumia ja vaatii suuria pesuainemääriä
Vedenkeittimeen syntyy kalkkikerrostumia. Pehmeä vesi taas syövyttää vesijohtoja. Emäksisyyttä mitataan vetykarbonaatti-ionien (HCO3–) määrän avulla. Korkea pitoisuus tarkoittaa suurta puskurointikapasiteettia, eli hyvää mahdollisuutta vastaanottaa happoa ilman merkittävää pH:n muutosta. pH on veden happamuuden, ts. vetyionien (H+) aktiivisuuden mitta. Syöpymisen vähentämiseksi emäksisyyttä ja kovuutta nostetaan, tavallisesti ns. kalkki-hiilihappo -menetelmällä, jossa lisätään poltettua kalkkia (CaO) tai sammutettua kalkkia (Ca(OH)2) ja hiilidioksidia (CO2). Pienet ja keskisuuret vesilaitokset antavat veden usein virrata kalkkikiven (CaCO3) läpi sen jälkeen, kun on lisätty hiilidioksidia, jotta kalkkikivi liukenee paremmin.