Plasmaleikkausmenetelmä kehitettiin 1950-luvulla sellaisten metallien työstämiseen, joita ei voitu leikata happi−polttokaasuleikkauksella. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi ruostumaton teräs, alumiini ja kupari. Menetelmää on alettu myöhemmin soveltaa myös niukkahiilisen ja niukkaseosteisen teräksen leikkaukseen ja tarkkuusleikkaukseen.
Plasma on olotila, jossa kaasu on ionisoitunutta. Se muodostuu positiivisista ioneista ja elektroneista, minkä takia plasmakaasu johtaa sähköä. Plasma sisältää myös paljon energiaa. Plasma sulattaa materiaalia paikallisesti, ja sula materiaali poistetaan leikkauksesta kaasusuihkun avulla.
Plasmaleikkaus on sulatusleikkausmenetelmä, jossa sula materiaali poistetaan kuuman plasmaliekin energian avulla. Plasmaleikkauksessa käytetään kyseessä olevalle sovellukselle sopivia kaasuja. Esimerkiksi niukkaseosteisen teräksen leikkauksessa plasmakaasuna käytetään happea tai typpeä, kun taas ruostumattoman teräksen leikkauksessa käytetään argonpohjaista (tai typpipohjaista) kaasua, jossa on pelkistimenä vetyä.
Riskit voidaan välttää noudattamalla tulitöiden turvallisuusohjeita.
