Hitsausta on käytetty liittämismenetelmänä jo vuosisatojen ajan. Nykyisin eri teollisuuden aloilla on käytössä satakunta eri hitsausmenetelmää. Hitsausprosesseja ryhdyttiin optimoimaan teollisuuskaasuilla (joko yksittäin tai kaasuseoksina) 1940- ja 1950-luvuilla. Sen jälkeen kaasupohjaiset hitsausratkaisut ovat tulleet vallitseviksi.
Tärkeimmät hitsausRatkaisut, joissa käytetään suojakaasua, ovat MIG, MAG, TIG ja plasma. MAG-hitsaus on suosituin prosessi normaalien, seostamattomien terästen hitsausratkaisut, mutta sitä voidaan käyttää myös ruostumattomien terästen ja muiden materiaalien hitsauksessa.
1980- ja 1990-luvuilla tehtiin monia uusia hitsausinnovaatioita, joihin kuuluvat muun muassa laser-, tandem- ja hybridihitsaus.
On tärkeä tuntea kaasukomponenttien ”sisäiset ominaisuudet” ja niiden keskinäiset vaikutukset erikoisseoksissa, jotta prosessikaasuja käytetään oikein eri hitsausprosesseissa. Hitsausvalokaari on erittäin tehokas mutta monimutkainen työkalu, joka koostuu pääasiassa eri määristä ionisoitunutta kaasua ja metallihöyryä. Tämä merkitsee sitä, että kaasun fyysisillä ominaisuuksilla on suora ja välitön vaikutus kaareen. Lisäksi prosessikaasut ovat kosketuksissa kuumaan metalliin eli hyvin reaktiiviseen alueeseen, jolloin kaasujen kemialliset ja metallurgiset vaikutukset korostuvat.
Lindella ja WELDONOVAlla on monipuoliset tiedot yleisistä hitsausprosesseista ja kaasuista.
