Ilmakehän kaasuihin kuuluvat argon, hiilidioksidi, helium, typpi ja happi.
Näistä kaasuista argonia, happea ja typpeä saadaan pääasiassa erottamalla ilmasta sen eri osaset. Tämä tapahtuu yleensä alentamalla ilman lämpötilaa niin paljon, että kaikki aineet muuttuvat nesteeksi ja ne voidaan sen jälkeen poistaa.
Hiilidioksidia puolestaan syntyy useiden kemiallisten jalostusmenettelyiden sivutuotteena.
Heliumia on luonnostaan vain maankuoressa, jossa sitä on ei-huokoisen kallion muodostamissa taskuissa samalla tavoin kuin öljyä. Näitä heliumvarantoja on maailmassa ainoastaan tietynlaisilla geologisilla alueilla, mikä tekee heliumista harvinaisen ja kalliin kaasun.
Kaikilla näillä kaasuilla on omat yksilölliset ominaisuutensa. Yhdessä ne muodostavat elämää ylläpitävän seoksen, jonka osaset – ja niiden suhteetkin – ovat pysyneet muuttumattomina miljoonien vuosien ajan.
Suurin osa ilmakehän kaasuista luokitellaan passiivisiksi tai inerteiksi. Ainoastaan hapettavat kaasut happi ja hiilidioksidi reagoivat helposti muiden aineiden kanssa. Teollisuusprosesseissa hyödynnetään juuri näitä ja muita ilmakehän kaasujen ominaisuuksia.
