Olut – uusi viini

Paikallisesti tuotetut tuotteet ovat juuri nyt trendikkäitä, ja usein tuotteet valmistetaan perinteisin käsityöläismenetelmin vain vähän automaatiota ja teollisia prosesseja hyödyntäen. Trendin myötä viime vuosina on perustettu lukuisia uusia pienpanimoita. Ne tuottavat pieniä määriä olutta, ja niillä on omat erikoisuutensa. Niiden ansiosta markkinoilla on nyt lukuisia erityyppisiä oluita, samaan tapaan kuin viinejäkin. Mikä sitten on tunnusomaista laadukkaalle oluelle hyvän maun lisäksi? Vierailimme asiakkaallamme Nydalen Bryggeri & Spiserissä Oslossa oppiaksemme lisää oluesta.

”Oluessa on monia eri ainesosia, jotka kaikki vaikuttavat sen väriin, vaahtoon, tuoksuun, makuun ja jälkimakuun. Erityyppiset hiivat tuovat makua ja aromia: jotkut maistuvat esimerkiksi banaanilta, kun taas toiset tuovat mieleen mausteet, kuten pippurin tai korianterin. Vaaleassa saksalaisessa vehnäoluessa käytetään hiivaa, joka tuo banaanin ja neilikan vivahteita ja antaa oluelle sen luonteenomaisen maun ja tuoksun”, kertoo Nydalen Bryggeri & Spiserin toimitusjohtaja Jin Jæger.

Nydalen Bryggeri & Spiseri on toinen Amundsen Bryggeri -panimon kahdesta tuotantopaikasta, ja sen valikoimaan kuuluu 24 eri hanaolutta sekä noin 160 pullo-olutta. Sen vuotuinen tuotantokapasiteetti on noin 150 000 litraa. Määrän tuottamiseen tarvitaan noin 1 250 litraa hiilidioksidia oluen hiilihapottamiseen eli prosessiin, jossa nesteeseen lisätään hiilidioksidia (CO2). Hiilidioksidin oikea määrä on myös tärkeä tekijä makuelämyksen kannalta.

”Hiilidioksidia muodostuu jo käymisen aikana, mutta koska hiilidioksidia vapautuu jonkin verran astioista käymisen aikana, meidän on usein lisättävä sitä. Hiilidioksidi rikastaa makuelämystä ja tekee oluesta raikkaampaa, mutta oikea tasapaino on tärkeä. Jotkut oluet voivat olla kuplivia kuin samppanja, kun taas toisissa hiilidioksidi on tuskin havaittavissa. Hiilidioksidin määrä oluessa vaihtelee suuresti oluen tyypistä riippuen. Kevyet, virkistävät oluet vaativat enemmän hiilidioksidia kuin raskaammat ja vahvemmat oluet. Esimerkiksi kevyt lager sisältää paljon enemmän hiilidioksidia kuin vahva stout”, Jæger selittää.

Tiesitkö, että…

…tapamme kilistää laseja yhteen juodessamme toistemme kunniaksi on peräisin viikingeiltä? Olutsarvea piti kolauttaa niin kovaa, että hieman olutta roiskui yli kolpakosta toiseen. Tällä tavoin voitiin varmistaa, ettei olut ollut myrkytetty.
… viikingeillä oli monen tyyppisiä oluita eri tilanteisiin, kuten uniolut, rakkausolut ja valiosoturien olut? Viimeisimpään heidän on epäilty sekoittaneen kavalakärpässientä…

Hiilidioksidin lisääminen olueen riippuu myös oluen lämpötilasta ja hiilidioksidin paineesta. Hiilihapottamiselle ihanteellinen lämpötila on 0–5°C, ja hiilidioksidi imeytyy nopeammin alhaisissa lämpötiloissa. Tämä tarkoittaa, että korkeissa lämpötiloissa tarvitaan korkeampaa hiilidioksidin painetta.
Erityyppiset oluet vaahtoavat eri tavalla, ja siihen vaikuttavat monet seikat. Oluen vaahto koostuu pääasiassa proteiineista, ja proteiini taas on peräisin maltaista, joista olut valmistetaan. Vaahto muodostuu suurista proteiinimolekyyleistä, ja kun olut kulkee esimerkiksi pumppujen ja suodattimien läpi, molekyylit rikkoutuvat ja saavat oluen vaahtoamaan. Siksi olut vaahtoaa sitä vähemmän, mitä enemmän olutta on prosessoitu.

”Hyvässä oluttuopillisessa pitää olla vaahtoa, mutta koko tuopin ei kuulu olla vaahtoa täynnä. Sille, että olut vaahtoaa liikaa, kun sitä lasketaan hanan kautta tynnyristä, on monia syitä. Useimmiten vaahtoaminen johtuu liian korkeasta hiilidioksidipitoisuudesta tynnyrissä tai vääränlaisesta hanajärjestelmästä. Myös rasva vaikuttaa vaahdon laatuun”, Jæger toteaa. Olut on aina ollut osa monia kulttuureja, mutta se on saavuttanut aivan erilaisen aseman viime vuosina. Nydalen Bryggeri & Spiserillä on sopimus etiketit suunnittelevan taiteilijan kanssa. Tulevaisuudessa yritys tulee keskittymään laatikoissa myytäviin oluihin pullojen sijaan. Ilmatiivis ja valolta suojattu laatikko takaa vieläkin paremman oluen laadun. ”Voimme huoletta sanoa, että nykyisin olut kilpailee viinin kanssa”, Jæger toteaa.

Oluen varastointi ja tarjoilu

Olut on elävä tuote, ja epätoivotut bakteerit, kuumuus, valo, ilma ja rasva ovat vihollisia, jotka voivat vaikuttaa sen laatuun. Esimerkiksi mausta voi tulla pahvinen; väristä voi tulla tumma ja olut voi pilaantua nopeammin, jos ei noudateta varovaisuutta.

Olut on elävä tuote, eikä sitä normaalisti tulisi varastoida. Olut, jonka pitää odottaa nauttimistaan tunnin verran, olisi pidettävä pimeässä paikassa kellarilämpötilassa.Jotkut oluet kestävät oikeanlaista varastointia useita vuosia, ja joskus ne voivat kehittyä paremmiksi. Nykyajan yhteiskunnassa olutta pidetään kuitenkin usein jääkaapissa. Vaikka ei ole väärin nauttia olut kylmänä suoraan jääkaapista, jäähdyttäminen vaimentaa oluen makuvivahteita: lämpötila on tärkeä tekijä siinä, kuinka voimakkaasti oluen aromi ja maku aistitaan. Perussääntö on, että kevyt olut tulisi tarjoilla kylmänä ja vahva olut olisi nautittava huoneenlämpöisenä.Mitä monivivahteisempi olut on maultaan, sitä korkeammassa lämpötilassa se tulisi tarjoilla. Erityisen tärkeää on ajatella oluen lämpötilaa silloin, kun yhdistetään olut ja ruoka.

Teksti: Unni Bekkevold 
Kuva: Shutterstock

12 vinkkiä oluen käyttämiseen ruuassa

Olutta voidaan pitää nestemäisenä mausteena, ja se voimistaa mausteiden ja raaka-aineiden ominaismakua.

  1. Toisin kuin viini, joka tulee lisätä ruokaan heti ruoanlaiton alkuvaiheessa, olut voidaan lisätä myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että oluessa on karvasaineita, ja ruoka voi maistua karvaalta, jos olutta on keitetty liian kauan.
  2. Jos olet lisännyt ruokaan liikaa suolaa, oluen lisääminen korjaa usein vahingon.
  3. Olutta voidaan käyttää aineksena keitoissa ja kastikkeissa.
  4. Olut sopii myös hyvin liha- ja grilliruokien valelemiseen, ja tummat oluet sopivat mainiosti naudan ja riistan marinointiin.
  5. Makeat ja hedelmäiset oluet ovat suositeltavia jälkiruokiin ja makeisiin herkkuihin. Esimerkiksi kerroskakkuja voidaan kostuttaa Bock-oluella ja ananasmehulla.
  6. Jälkiruokakastikkeissa ja siirapeissa voidaan käyttää Bock-oluita ja jouluisia ale-oluita, joiden makua kevennetään ruskealla sokerilla.
  7. Tummat oluet sopivat hyvin leipään. Käytä saman verran vettä ja olutta tai käytä olutta oman makusi mukaan.
  8. Käytä olutta liemenä keittäessäsi makkaroita.
  9. Vohveleista ja ohukaisista olut tekee ilmavia ja rapeita.
  10. Olut sopii erittäin hyvin karamellisointiin.
  11. Vaihda balsamiviinietikka olueen salaatinkastikkeissa.
  12. Suklaamoussessa voit korvata pienen osan maidosta jouluisella Bock-oluella tai muulla täyteläisellä jouluisella ale-oluella.

Lähde: Sigrid Strætkvern: “Beer with a knife and fork”

OLUEN KAATAMINEN LASIIN JA OIKEANLAISEN LASIN KÄYTTÖ

Kun olutta kaadetaan lasiin, haluamme kunnioittaa sen aromia parhaalla mahdollisella tavalla. Vaahto on tärkeä oluen aromin ja tuoreuden säilyttämiseksi. Jos olut kaadetaan lasiin liian nopeasti, osa aromista ja hiilidioksidista voivat hävitä. Jos oluen annetaan valua lasin reunaa pitkin, lasiin ei ehkä muodostu ollenkaan vaahtoa! Siksi erityyppiset oluet vaativat erilaista kaatamistapaa, eikä pidä unohtaa lasia, josta olut tarjoillaan. Lasin ulkonäön ja muodon takana on tiettyjä periaatteita: erilaiset olutlasit on suunniteltu korostamaan oluen luonnetta, kuten vaahdonmuodostusta, ulkonäköä, tuoksua ja makua.

Kapeisiin korkeisiin laseihin muodostuu enemmän vaahtoa. Korkeasta lasista olut leviää juotaessa kielen takaosaan, jossa aistitaan oluen karvaus. Pilsner sopii täydellisesti tarjoiltavaksi tämän tyyppisestä lasista. Ylhäältä kapeneva lasi säilyttää paremmin vaahdon ja aromin, ja juotaessa maku keskittyy suuhun. Kapeat lasit, joissa on laaja levein osa ja reilunkokoinen suu, sopivat mainiosti monivivahteisemmille oluille. Makeus aistitaan parhaiten suun etuosassa, joten parasta on, jos olut leviää koko suuhun. Näin mausta on mahdollista saada kokonaiselämys.
Olueen pätee siis sama sääntö kuin viiniin – jokaisella oluella on omantyyppinen lasinsa!