Timantit ja hionta

Ensimmäiset timantit löydettiin Intiassa, ja näissä kimaltavissa kivissä uskottiin olevan vahvoja mystisiä voimia. Timanteista valoa heijastavat ominaisuudet ovat vain yksi elementti, joka tekee niistä ainutlaatuisia.

Ominaispiirteitä ja ominaisuuksia

Timantti on hiilen muoto, joka on hyvin kova ja jota löytyy vain Kimberliitti-maalajista. Kivet, jotka soveltuvat koruihin, ovat sitäkin harvinaisempia. Useimmat kivet ovat sameita ja ne käytetään teollisuudessa.

Ympäri maailmaa löytyy useita suuria varantoja. Jotta louhinta olisi kannattavaa, pitää 100 tonnista malmia löytyä vähintään 25 karaattia (5 grammaa) timantteja, joista vähintään 5 karaattia (1 gramma) tulee olla korulaatuista. Määrä vastaa noin kymmentä kuorma-autollista malmia. Yleisesti voidaan sanoa, että suurin osa timanttikoruista sisältää robottihiottuja timantteja. Kaikkein suurimpia kiviä hiovat ammattitaitoiset timanttihiojat käsin. Timanttilöytöjä on ennen kaikkea Brasiliassa, Afrikassa ja Venäjällä.

Timantti on kovinta tunnettua ainetta. Ainoa, joka pystyy naarmuttamaan timanttia, on toinen timantti. Kovuutta mitataan ns. Mohsin asteikolla (saksalaisen mineralogi Friedrich Mohsin mukaan). Pehmein mineraali on kipsi (liitu), vuorikristalli on asteikon keskellä. Rubiini ja safiiri ovat lähinnä kovimpia kiviä. Kipsin kovuusarvo on 3, melkein kovimpien rubiinin ja safiirin arvo on 9 ja timantin arvo on 10. Kovuusero timantin ja rubiinin välillä on kuitenkin suurempi kuin rubiinin ja kipsin välillä. Timantti on siis erittäin kovaa ja kestävää, se kestää melkein mitä tahansa. Teollisuudessa timantteja käytetään esimerkiksi erittäin kovien materiaalien poraamiseen ja leikkaamiseen.

Hiominen

New York ja Antwerpen ovat tärkeitä hiontapaikkoja. Antwerpen on Euroopan timanttikaupan keskus, jossa on edelleen useita hiomoja. Timantteja hiotaan paljon myös Intiassa ja Kiinassa, joskaan ei samalla käsityötaidolla kuin Euroopassa ja USA:ssa.

Timanttikauppaa tehtäessä myyjä tuo pussin erikokoisia raakatimantteja hiomon laadun arvioijalle, joka tutkii timantit nähdäkseen millainen niiden laatu on. Eri laaduilla on uskomattomia hintaeroja, josta syystä ensimmäinen arvio on erittäin tärkeä. Kiveen hiotaan pieni ikkuna, jotta nähdään onko siellä inkluusioita. Laadun arvioijat ovat erittäin tärkeitä hiomoille: tulee ostettua suurempi tai pienempi sika säkissä.

Timanttikristalli on kaksinkertainen nelisivuinen pyramidi, joka on jaettu kahtia ja sitten pyöristetty briljanttihionnaksi, joka on tavallisin hiontamuoto. Se on ihanteellinen kristalli. Riippuen siitä miten se on kasvanut ja vääristynyt, voi olla parempi hioa siitä pitkulainen kivi. Kivessä voi olla vahva inkluusio yhdessä osassa, jolloin hiontaa säädetään sen mukaan.

Raakamateriaalin painoa pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon samalla tehden niin hyvälaatuisia kiviä kuin mahdollista. Kiven epäpuhtaudet vähentävät timantin arvoa huomattavasti. Inkluusiot aiheutuvat yleensä typpiatomeista ja raudasta, joita on tihkunut kiveen, ja ne ovat aiheuttaneet ruskeita tai mustia läikkiä. Tavallisimmassa hiontamuodossa, briljantissa, on 57 tahoa – 33 yläpuolella ja 24 alapuolella.

Kivet laatuluokitellaan ja arvioidaan neljän eri ominaisuuden perusteella, timantin 4C. Karaatit (Carat), jotka kuvaavat painoa, kirkkaus (Clarity) kuvaa puhtautta, väri (Color) on timantin väri ja leikkaus (Cut) kuvaa hiontaa.

Suuri, suurempi, suurin

Tunnettu Hope-timantti on 45,52 karaattia ja sitä säilytetään Smithsonian Institutessa Washington D.C.:ssä. Koh-i-noor, maailman tarunomaisin timantti, on 108,93 karaattia! Se kuului aluksi Intialle, mutta britit ottivat timantin haltuunsa kun valloittivat Punjabin vuonna 1849.

1 karaatti vastaa 0,2 grammaa. Karaatti-yksikkö on peräisin johanneksenleipäpuun hedelmistä. Näiden siemeniä käytettiin aiemmin painomittana kaupankäynnissä. Ne painavat 0,2 grammaa. Nykyään 1 karaatin timantti maksaa n. 10 000 euroa.