Kultaisia mahdollisuuksia jalometalleilla

Oletko koskaan miettinyt, miten kimpale jalometallia muuntuu kauniiksi koruksi hienoine yksityiskohtineen? Vierailu Edvard Munch High Schoolin kultaseppälinjalla Oslossa osoittaa, että käsintehdyn korun takana on monia tunteja pikkutarkkaa työtä ja kärsivällisyyttä.

Vierailu Edvard Munch High Schoolin kultaseppälinjalla Oslossa osoittaa, että käsintehdyn korun takana on monia tunteja pikkutarkkaa työtä ja kärsivällisyyttä. Korun valmistaminen voi kestää muutamasta tunnista useisiin viikkoihin. Kaikki riippuu siitä, kuinka monimutkaisesta korusta on kyse. Metalli täytyy käsitellä ja muotoilla, hioa, sovittaa ja kiillottaa. Ennen kuin työ voi edes alkaa, on piirrettävä luonnokset. On sanomattakin selvää, että lopputuote on erittäin arvokas.

Jotta voi pätevöityä virallisesti kultasepäksi, on käytävä useita vuosia koulua. Loppukokeeseen mentäessä takana on neljän vuoden koulutus, josta yksi vuosi on taide- ja käsityöopintoja, loput kolme kultasepän erikoistumisopintoja.

”Olen ollut kiinnostunut koruista siitä alkaen, kun olin nelivuotias ja äitini vei minua liikkeisiin, joissa sai valita helmet koruihin yksittäin”, selittää Anniken Larsen, yksi Edvard Munch High Schoolin seitsemästätoista kultaseppälinjan opiskelijasta. Kultasepänalalle hänet opasti koulun opinto-ohjaaja. Anniken pääsi viikon työharjoitteluun hopeasepälle ja sai esimakua korutyöstä. Nyt hän panostaa siihen täysipäiväisesti.

”Haluan ottaa suunnitteluun mukaan enemmän materiaaleja, joten haluaisin oppia lisää sellaisista materiaaleista kuin muovi, lasi, puu ja rauta. Sillä tavalla minulla on enemmän, minkä varassa seisoa”, hän sanoo.

Kultasepän työhön kuuluu monien erilaisten työkalujen käyttö, sillä työ pohjautuu perinteisiin käsityötekniikoihin, kuten sahaamiseen, viilaamiseen, juottamiseen ja takomiseen. Työpisteillä näkyykin monenlaisia pihtejä, viiloja, hiomapaperia ja juotoskärkiä. Metallia muotoillaan muun muassa hehkuttamalla (metallia kuumentamalla) ja juottamalla, joten on osattava käsitellä myös polttimia ja juotoskolveja. Prosessissa käytetään happea ja nestekaasua, jotka johdetaan kuhunkin työpisteeseen putkiston kautta. Kun käytetään korkeita lämpötiloja ja kaasuja yhdessä, opiskelijoilla on oltava riittävä osaaminen kaasuista, jotta työ voidaan tehdä turvallisesti. Opittavaa on siis paljon ja onnistumiseen vaaditaan myös pärjäämistä kemian tunneilla.

Korujen valmistukseen sisältyy paljon pikkutarkkaa työtä, joten hyvä näkö on tarpeen. Kaikkia yksityiskohtia ei ole helppo nähdä paljain silmin, joten suurennuslasi on välttämätön työväline. Myös hyvästä keskittymiskyvystä on etua, sillä asiat menevät helposti pieleen, jos et ole tarkkana.

”Metallia kuumennettaessa liekkiä on vahdittava tarkasti. Esimerkiksi keltakulta voi kutistua sitä työstettäessä”, Anniken sanoo ja jatkaa: ”Toinen haaste on, kun juotat useita kohtia samassa esineessä. Suutin voi helposti osua metalliin ja tehdä säröjä tai kuoppia.”

Kaasua käytetään lämpökäsittelyprosessissa.

Anniken myöntää, ettei ole aina helppoa olla kärsivällinen. Hän yrittää jatkuvasti löytää nopeampia menetelmiä. Joskus hän onnistuu, joskus ei. Hän nauttii erityisesti reunusten tekemisestä ja siitä, kun saa kiven sopimaan.

Opiskelijat Edvard Munch High Schoolilla ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että jalometalleista voi tehdä monia jännittäviä asioita ja on hieno hetki nähdä lopputulos valmiina!

Teksti: Unni Bekkevold
Valokuva: Unni Bekkevold / Shutterstock

Kolme kultaista sääntöä, joilla korut pysyvät kunnossa ja kiiltävinä

1. Ota korut pois ennen suihkua, kylpemistä ja urheilua

Pue korut aamulla viimeisenä ja riisu ne ensimmäisenä illalla ennen nukkumaan menoa. Riisu korut myös ennen kuin menet suihkuun, kylpyyn, liikuntaharrastuksiin tai urheilemaan. Näin korut eivät altistu kemikaaleille, kuten hiuslakoille, ihovoiteille, vahvoille saippuoille tai kloorille, jotka voivat aiheuttaa haalistumista ja saada korun kadottamaan kiiltonsa. Varo myös korun mekaanista vahingoittumista, kuten naarmuja, lovia ja korun tarttumista kiinni johonkin.

2. Säilytä korut toisistaan erillään

Estä korujen naarmuuntuminen toisiaan vasten säilyttämällä niitä omissa koteloissaan tai korurasioissa, joissa on erillisiä kankaalla pehmustettuja lokeroita. Hopeakorut ovat erityisen herkkiä tummumaan ollessaan kosketuksissa ilman kanssa, joten niitä kannattaa säilyttää mahdollisimman ilmatiiviisti. Sen sijaan korujen, joissa on käytetty orgaanisia korukiviä, kuten helmiä, koralleja tai meripihkaa, täytyy saada ”hengittää”.

3. Huolehdi hyvästä puhdistuksesta ja hoidosta

Korut tarvitsevat erilaista käsittelyä sen mukaan, mistä materiaaleista ne on valmistettu.  Kultakorut voidaan puhdistaa laittamalla ne astiaan, jossa on kuumaa vettä ja hieman mietoa saippuaa (esimerkiksi tavallista käsisaippuaa). Jätä koru veteen muutamaksi minuutiksi niin, että pinttynyt lika ja rasva liukenevat. Puhdista koru sitten kankaanpalalla tai pehmeällä hammasharjalla. Huuhtele lopuksi huolellisesti lämpimällä vedellä ja kuivaa pehmeällä kankaalla niin, ettei koruun jää jälkiä vedestä. Voit puhdistaa samalla tavalla  ruostumattomasta teräksestä valmistetut korut,  tinakorut, kullatut korut, korukivet ja  orgaaniset korukivet.

Hopea poikkeaa muista metalleista siinä, että se hapettuu ollessaan kosketuksissa ilman kanssa ja tummuu ajan myötä, ellei sitä hoideta säännöllisesti. Jos hopea tummuu hapettumisen takia, se on helppo kiillottaa uudelleen hopeankiillotusaineella (saatavilla kultasepänliikkeistä ja tavarataloista). Voit käyttää myös vettä, mietoa pesuainetta ja pehmeää kangasta. Jos korun koloihin on vaikea päästä käsiksi, voi apuna käyttää pehmeää hammasharjaa.

Helmet puhdistetaan pelkällä haalealla vedellä tai helmille soveltuvalla korunpuhdistusaineella. Helmet voi kiillottaa pehmeällä puuvillakankaalla, ja lisäämällä tipan oliiviöljyä saat kauniin hohteen.

Lähde: LYR Design AS