Ruotsin ainoa naispuolinen taideseppämestari

Therese Engdahl ei ole koskaan unelmoinut kävelevänsä alttarille hulmuavassa, valkoisessa silkkimekossa. 19 vuoden iässä vielä sepän työtä opiskellessaan hän otti taitonsa käyttöön ja teki itselleen puvun levymetallista. Ahjon kuumuudessa hän takoi levystä unelmiensa puvun.

“Tuli, metalli, savu ja kaikki ahjon äänet ja hajut ovat aina kiehtoneet minua syvästi”, sanoo Therese Engdahl, Ruotsin ainoa naispuolinen taideseppämestari. “Kasvoin käytännössä katsoen pajalla, ja tiesin jo hyvin nuorena, että se oli paikka, jossa halusin viettää aikaani. Isäni on taideseppämestari ja äitini on käsityölainen, joten taiteen tekeminen on veressäni”, hän selittää.

Kun Therese Engdahl aloitti työnsä seppänä, hän oli yksi niistä hyvin harvoista naisista, jotka harjoittivat tätä ikivanhaa käsityötaitoa Ruotsissa. Nyt, hän sanoo, yhä useammat naiset ovat ottaneet alan omakseen. “Tämän kaltaista työtä hallitsivat ennen hyvin tiukat säännöt, joita sääti joukko kiltoja. Niihin naiset eivät olleet tervetulleita”, kertoo Therese ja lisää, että nykyään miesten ja naisten ammattien välillä ei ole enää niin selkeää jakoa.

“Vaikka naiset eivät tule koskaan olemaan fyysisesti niin vahvoja kuin miehet, sepän työssä ei oikeastaan tarvita sen enempää voimaa kuin esimerkiksi sairaanhoitajana. Naiset ovat alkaneet huomata, että itse asiassa taito, tekniikka ja luovuus ovat tässä työssä suuremmassa roolissa kuin puhdas voima”, hän sanoo.

Therese aloitti opintonsa vuonna 1987, ja vuonna 1990 hän sai idean suunnitella oman hääpukunsa kisällintutkintonsa lopputyöprojektina, joka myöhemmin toisi hänelle arvostetun taideseppämestarin arvonimen. Mekko taottiin levymetallista ahjon kuumuudessa, noin 1 300 asteen lämpötilassa. Muut osat taottiin ja niitattiin tulta, alasinta ja lekaa käyttäen, mutta hame ja hihat tehtiin silmukkapanssarista. Se valmistettiin metallilangasta, joka kiedottiin tangon päälle ja sahattiin sitten renkaiksi. Renkaat yhdistettiin ja liitettiin kiinni kuumentamalla. Lopputuloksena oli keskiaikaistyylinen puku, joka oli kuin haarniskapuku, mutta erittäin naisellinen.

“Kerroin ystävilleni puvun valmistuksesta, jotta joku pyytäisi minua kanssaan naimisiin. Kävi niin, että tapasin Niclasin – josta lopulta tuli aviomieheni – kun työskentelin vielä projektin parissa, vaikka häneltä kestikin toiset 19 vuotta kosia”, Therese vitsailee. Niclas oli pätevä seppä ja rakentaja, ja Therese myöntääkin, että yksi heitä yhteen sitonut asia oli rakkaus metallityötä kohtaan.

Tänä päivänä Therese ja Niclas Engdahl pyörittävät yhdessä menestyvää yritystä. Theresen luovuuden ja Niclasin rakennusosaamisen kautta heidän työnsä on sekä taiteellista että käytännöllistä. “Jonakin päivänä saatamme olla entisöimässä kirkonporttia ja seuraavana luomassa veistoksia taidenäyttelyyn. Tarpeetonta sanoa, mutta työ ei koskaan pitkästytä”, sanoo Therese. Raudan lisäksi pariskunta käyttää töissään myös muita metalleja, kuten pronssia, messinkiä, ruostumatonta terästä ja kuparia. Projektin luonteen mukaan he joko kuumentavat metallin ahjossa tai käyttävät kaasuja, kuten asetyleenia tai happea. Sitten metalli muotoillaan, leikataan ja hitsataan vaadittuun lopputulokseen.

“Minua ei koskaan lakkaa kiehtomasta se, miten voi ottaa palan kovaa materiaalia, kuten rautaa, ja kuumentaa sitä 1 300 asteeseen, kunnes se muuttuu pehmeäksi ja muotoiltavaksi kuin savi. Ei ole mitään todellisia rajoituksia sille, mitä metallista voi tehdä – rajana ovat ainoastaan omat taitosi ja mielikuvituksen suuruus”, hän toteaa lopuksi.

Teksti: Isabelle Kliger
Kuvat: Anna Svensson, Jonas H Ottosson, Tobbe Malm ja Tomas T Art Photo