Moottoripyörämagiaa Tanskasta

He tekevät klassisista moottoripyöristä uusia versioita, heillä on oma vaatemallisto, ja maailman suurimmat moottoripyöränvalmistajat kehuvat heitä. He ovat kaksi ajattelevaista miestä, jotka hoivaavat moottoripyöriä luolassaan Tanskassa ja herättävät henkiin saman liekin, joka pyörissä oli niiden syntyessään. He ovat Wrenchmonkees.

Luksusta ”Paskasaarelta”

Näillä kahdella ystävällä oli verstas, tai ”Monkey House”, tanskalaisella Amagerin saarella. Tanskalaiset kutsuivat saarta ”paskasaareksi”, koska kööpenhaminalaiset hävittivät sinne jätteensä. Sinne he kuitenkin tulivat ja halusivat jäädä asumaan. Nykyisin Amager on yksi maan kalleimpia osoitteita. ”Paskasaari” ei kuitenkaan muuttunut kultarannikoksi silmäräpäyksessä, ja paikka onkin sen vuoksi paratiisi kontrasteista pitäville ihmisille. Saarella voi nauttia vastakohdista, ja kaiken estetiikan, kyyhkysten, raakuuden ja lempeyden sekä huolenpidon ja lannan keskellä kasvaa nerous. Tapaa Per Nielsen ja Nicholas Bech. Kaksi intohimoista perfektionistia ”paskasaarelta”.

Moottoripyörän DNA

Pimeä verstas. Paikka on likainen, mutta mukava. Silloin tällöin paikan valaisee hitsauslaitteiden terävä sininen valo. Tämä kaikki on vahvaa kontrastia synkälle pimeydelle, joka ympäröi moottoripyöriä tanskalaisessa ”siisteydessä”. Otsarypyt näkyvät selkeästi kahden syvästi keskittyneen miehen kasvoilla heidän miettiessään seuraavaa työtään. Moottoripyörä on alaston. Se tarkoittaa, että pyörän katteet on riisuttu, mikä paljastaa pyörän rungon ja todellisen ytimen. Nyt nämä kaksi wrenchmonkeesia pääsevät todella töihinsä. ”Sen on asetuttava hyvin”, toinen sanoo. ”Tälle pyörälle on saatava jonkinlainen tasapaino”, sanoo toinen. He kertovat minulle, että kaikki on kiinni mielenkiintoisten moottoripyöränosien löytämisestä. Niillä pyörän ulkonäköä saadaan muutettua siten, ettei se menetä identiteettiään. ”Kun se seisoo renkaillaan ja sen runko perustuu niihin ominaisuuksiin, mitä sillä pitäisi ollakin, me katsomme millaisia osia käytämme saadaksemme pyörästä parhaan mahdollisen esille”, Per sanoo ja jatkaa: ”Katsoessasi autoa näet sen muodon ja kontrastit. Jos auto on musta, näet sen harmaat alumiinivanteet. Meidän on löydettävä tuo sama moottoripyörästä ja korostettava sitä siten, että ihmiset näkevät sen. Joitakin asioita pehmennetään ja toisia korostetaan. Se on työtä valojen ja varjojen kanssa.”

Näillä kahdella on erityinen taito löytää pyörästä se juttu, joka tekee siitä erikoisen. Kirurgin tarkkuudella ja esteetikon täydellisyydellä he näkevät pyörän sisäisen pedon, jota he korostavat muiden kuolevaisten nähtäväksi ja nautittavaksi. He kääntävät katseensa jälleen pyörään. ”Jos muutamme jotakin tästä”, selittää Nicholas ohjaustankoon osoittaen ”meidän on siirreltävä myös muita juttuja”. Se koskee kaikkia vaiheita: valoja, satulaa, korkeutta jne. Pyörän linjojen on oltava selkeitä. On tehtävä suunnitelma ja pysyttävä siinä. Per kyykistyy renkaan viereen ja katsoo ylös: ”Renkaat ovat voimakkaasti kuvioidut off-road-tyylisesti. Voit myös päättää tehdä asian täysin päinvastaisesti. Eli valita täysin toisenlaisen tyylin. Vähän kuin pukisit Conversen tennarit puvuntakin kanssa serkun häihin, eikö vain?” Ja hän naurahtaa. Mutta usko pois.

Kiitokset tähänastisesta – vauhtiraitoja ja hyvästejä

Nämä kaksi kaverusta ovat rakentaneet moottoripyöriä yhdessä jo 1990-luvun lopulta, mutteivät käsittäneet tekemäänsä taikaa ennen onnensa kokeilemista. ”Etsi kolme vanhaa pyörää. Kuten ihmisetkin, ne ovat täysin erilaisia. Kunnosta ne oman suunnitelmasi mukaisesti ja ota mukaan jotain uutta ja erilaista, josta ihmiset sekä puhuvat että pitävät”, Nicholas kertoo itse tekemästään työstä. ”Me teimme sen. Loimme blogin ja nettisivut, ja sitten meihin otettiin yhteyttä Saksasta ja muista maailman kolkista. Näin muutkin näkivät meidän kannalta mukavan hiljaisesti, mitä me osasimme tehdä”, Per kertoo.

He ovat olleet Wrenchmonkees vuodesta 2008 lähtien ja uskovat olevansa osa trendiä, jossa yhä useammat jättävät vauhtiraidat väliin ja etsivät originaaleja mutta uusia malleja.

”Ala on ollut jo kauan värien ja vauhtiraitojen vallassa. Pyörän toimintaan on kiinnitetty vähemmän huomiota. Me palaamme siihen asiaan. Moottoriin ja renkaisiin. Kaikkeen, mikä määrittelee mallin, johon pyörä on valmistettu. Fx on Yamahan XR1300, jota luonnehtii sen suuri moottori. Se on pyörän identiteetti. Se ei ole muuttunut 30 vuoteen. Sen on oltava projektin sydän. Sitä meidän on korostettava”, Per kertoo.

Hän on kuullut useita kertoja ihmisten sanovan, että nyt he saavat taas oikean moottoripyörän. ”2000-luvun alusta lähtien ihmiset ovat alkaneet etsiä aitoja asioita. Ihmiset kasvavat yhteisönä. Jotkut kutsuvat sitä hippikulttuuriksi. Itse en haluaisi sanoa niin. Me vain osuimme johonkin, mitä ihmiset haluavat. Se on tyyli, joka korostaa alkuperäisiä ominaisuuksia”, hän selittää.

Paljaita rintoja lasikehyksissä

Verstasta kierrellessä ei ihan heti uskoisi, että siellä on vastikään vieraillut maailman suurin moottoripyörien valmistaja, Yamaha. Tai että asiakkaita olisi jonoksi asti ostamassa pyöriä, jotka viedään niinkin kauas kuin Senegaliin, Dubaihin, Mauritiukselle ja jopa Itä-Timoriin. Niin se kuitenkin on. Paikassa voi hyvinkin olla öljyä, hitsauskalustoa ja työkaluja joka puolella, mutta tässä kaaoksessa on järjestyksensä, ja siinä on keskitytty yksityiskohtiin. Kuten lasikehyksiin laitetut kuvat paljasrintaisista naisista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä raaka ja rustiikkinen ulkoasu kätkisi alleen äärimmäistä innokkuutta, perfektionismia, tarkkuutta ja esteettistä intohimoa näiden tanskalaisten etsiessä tinkimättömiä ratkaisuja. Se on korkeamman tason lupaus.

”Olemme saaneet myös asiakkaita, jotka antavat meille vapaat kädet. Emme toimi tarkasti sen mukaisesti, mutta pystymme määrittelemään moottoripyörän tekemättä liian monia kompromisseja”, Nicholas kertoo. On tavallista joutua hieman taivuttelemaan omia mielihalujaan. ”Kaikki on tietenkin kiinni siitä, mistä SINÄ pidät. Meidän pitää löytää keskitie.”

Jättiläinen ja pieni autotalli

Alaston pyörä seisoo yhä paikallaan. Sen suunnitelma ei ole vielä valmis, ja se voi viedä aikaa. Se myös vie, koska Yamaha pyysi Wrenchmonkeeseja luomaan XR1300:lle uuden ilmeen. ”Se oli kuin taputus olkapäälle, mutta samanaikaisesti tunne siitä, että pieni ja tuntematon autotallibrändi voidaan löytää ja tehdä tunnetuksi. Pelkäsimme aivan hullun paljon, ettemme pystyisi täyttämään odotuksia. Ja puhuimme paljon soveltuvuudesta kaupalliseen käyttöön,” Nicholas jatkoi. Vaikeinta Yamaha-projektissa ei kuitenkaan ollut asioiden yhteen laittaminen, vaan sopivien osien ostaminen. Tulos oli hyvä. Yamaha piti siitä, ja nyt heillä on työn alla viides moottoripyörä tälle suurelle tuottajalle.

Yamaha MT-09

Uusi projekti modernimman moottoripyörän parissa. Pohjana on Yamaha MT-09.

”Pidämme rajojen siirtelystä, jotta emme kopioi itseämme. Se on selvää. Venytämme mielellämme raameja. Siinä olemmekin oikein hyviä. Tuotteesta ei tule ’yliampuva esittelypyörä’, vaan yritämme tehdä jotain muuta,” he kertovat seuraavasta projektista. He eivät voi täysin paljastaa, mitä he tekevät, mutta katsottaessa pyörää heidän edessään he voivat kertoa jotain työtavastaan. ”Yritämme saada asiat loksahtamaan paikoilleen noudattaen joitakin yksinkertaisia pelisääntöjä moottoripyörien linjoista. Teemme pyörän parissa töitä ”livenä”, siis täysin visuaalisesti, Nicholas kertoo, ja jatkaa: ”Kuten teemme tälläkin hetkellä ja siten näemme pyörän linjat. Kaikkihan olisi toki helposti tehtävissä suunnitteluohjelmalla, mutta niissä tehdyt suunnitelmat eivät varmuudella toimi oikeasti. Kun kyseessä on Yamahan kaltainen jättiläisyritys, voisi kuvitella, että pojat olisivat saaneet runsaasti ohjeita, mutta he saivatkin luvan leikkiä. Tavallisesti asiakas ei päätä kaikkea.

Moottoripyörää rakentaessa voi kaiken intohimon ja osaamisen päästää irti. Työ on kompromissitonta ja kunnianhimoista, jolloin voi olla hieman vaikeaa kuunnella asiakkaan toiveita. ”Se on kuitenkin asiakkaan moottoripyörä, eikä meille sallita taiteellista vapautta. Olemme kuitenkin vain pieni paja. Asiakkaalle on tärkeää, että pystymme samanaikaisesti pitämään kiinni yhtenäisyydestämme. Voisin sanoa, että päätämme itse 70–80 % ja asiakas loput”, Per kertoo. ”Näinpä olemme olleet myös hieman snobeja”, hän sanoo, ja nauraa.

Moottoriöljya veressä ja Kansas kehossa

Nicholas ja Per ovat projektin päätöksentekijät. Epäilemättä. He näkevät mahdollisuuksia rajoitusten sijaan, joten vaatemalliston tekomahdollisuuden tullessa eteen, he sanoivat ”miksipä ei”. ”Kansasin mielestä idea oli upea, ja meidän mielestä se oli jännittävä”, Per sanoo ja jatkaa, että he toivovat ja odottavat kovasti, että mallisto olisi valmis parin vuoden sisällä. ”Yhteisöt kasvavat, festivaalit kasvavat. Ihmiset näyttävät cooleilta, ja haluavat pukeutua kunnolla. Meillä on brändi, johon ihmiset haluavat samaistua”, Per kertoo ja painottaa, että sen on sovittava myös ihmisten intohimoon, eli moottoripyöräilyyn. ”Ihmisten ympärillämme on ymmärrettävä, keitä me olemme. Yamaha fx on todella kaupallinen, mutta mielestämme ne ovat autenttisia. Meidän on osattava katsoa itseämme silmiin”, Nicholas kertoo. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö nämä kaksi wrenchmonkeesia ole tunnettuja maailman laajuisesti. Liiketoimintasuunnitelma ei kuitenkaan aja heitä eteenpäin, vaan intohimo.

Lue lisää projekteistamme, tekemistämme valinnoista ja kohtaamistamme haasteista moottoripyöriä rakennellessamme: www.wrenchmonkees.com/blog/

Teksti: Sara Sohl Rasmusen
Kuvat: Michael Michael “Caddy”Søndergaard